Alkukeväästä katselin partion tapahtumakalenteria ja törmäsin minulle vielä täysin tuntemattomaan tapahtumaan. Oma partiourani on alkanut vasta aikuisiällä, ja paria piirin koulutusta ja normaalia lippukunnan omaa toimintaa lukuun ottamatta en ole sen kummemmin vielä päässyt tutustumaan ihan täysin kaikkeen, mitä partiomaailma sisältää. Jostain syystä Johtajatulet kuitenkin kuulosti heti alkuunsa siltä, että tässä olisi ihan pakko olla mukana tavalla tai toisella.
Sen enempää miettimättä laitoin haun tekijäpestiin, ja päädyin tutustumaan tarkemmin siihen, mistä tässä kaikessa onkaan kysymys. Tässä blogisarjassa yritän tuoda esiin näkökulmia ja havaintoja siitä, miten Johtajatulet rakentuvat. Pääsen haastattelemaan tapahtuman johtajia, eri osa-alueiden vastaavia ja toivottavasti itse tapahtumassa myös osallistujia. Voin rehellisesti sanoa, että en tiedä mitä odottaa tapahtumalta, joten lähden matkalle avoimin mielin.
Ensimmäisiksi uhreikseni valikoituivat tämänkertaiset Johtajatulien tapahtumajohtajat Petri Patronen ja Saija Kivelä. Heidän kanssaan jutellessa minulle alkoi avautua, kuinka isosta asiasta on kyse. Tässä ei oikeastaan puhuta enää yksittäisestä tapahtumasta, vaan kyseessä on jotain suurempaa, jonka merkitys menee vielä syvemmälle kuin pelkkä leiri tai retki. Puhujia ja työpajoja löytyy, mutta Saijakin sanoo moneen kertaan, kuinka tärkeää on se, että pääsee olemaan kontaktissa muiden johtajien kanssa, ja vaihtamaan heidän kanssaan ajatuksia ja kokemuksia. Kokonaisuudessaan kyse on siis paitsi koulutuksesta ja uusien näkökulmien saamisesta, myös ihan hauskanpidosta ja monella varmasti monen tapahtuman aikaisten ystävien tapaamisesta. Pete mainitseekin, että Johtajatulille tullaan ihan joka puolelta Suomea, monesta lippukunnasta isommallakin porukalla.
Saija määrittelee Johtajatulien ajatukseksi sen, että halutaan järjestää nimenomaan aikuisille ja vaeltajaikäisille johtajuusseminaari metsässä. Ei PowerPoint-sulkeisia luentosaleissa, vaan sopivaa ohjelmaa, työpajoja ja mielenkiintoisia puheenvuoroja retkeilyn ohessa. Tällaiselle tapahtumalle on tilausta, koska lippukunnissa kaikki pyörii lasten ja nuorten toiminnassa, ja johtajat jäävät usein vähemmälle huomiolle. Saijan mukaan kyseessä on tietynlainen aikuispartioinnin lippulaiva, jota odotetaan ja johon halutaan tulla mukaan. Tämä näkyy myös osallistujamäärissä, ensimmäisiin Johtajatuliin verrattuna osallistujamäärä on tälle vuodelle yli tuplaantunut, tapahtuman ollessa loppuunmyyty 3300 osallistujalla.
Nykymuotoiset Johtajatulet järjestetään nyt jo viidettä kertaa. Pete mainitsee, että on ollut kyllä mukana vähän vastaavilla reissuilla jo ennen virallista aloitusvuotta 2015, mutta tällaisenaan järjestettynä tapahtumana tässä alkaa olla jo selkeästi perinne. Itseasiassa, tapahtumalla on jo niin vakiintunut asema ja brändi, että yritykset ja tiedotusvälineet ilmoittivat itse jo etukäteen halustaan osallistua tai olla tekemässä tapahtumaa. Myös puhujien osalta on sama tilanne. Saija kertoo, että tälle vuodelle tehtiin jonkinlainen epävirallinen ennätys sen suhteen, kuinka moni puhuja tai työpajan vetäjä ilmoitti jo ennen tiedusteluja halukkuudestaan olla mukana.
Pete ja Saija vaikuttavat olevan erittäin innostuneita omasta roolistaan. He sanovat olevansa sopivasti samalla aaltopituudella, ja tämän takia yhdessä työskentely onnistuu hyvin. Tapahtumajohtajina heidän tehtäviinsä on kuulunut tapahtuman johtoryhmän eli staabin kasaaminen, tukeminen, johtaminen ja kannustaminen. Itse staabin kasaaminen kävi Saijan kertoman mukaan helposti, mutta päälliköiden osalta on vieläkin hieman vajausta joissakin tehtävissä. Vapaaehtoisia tekijöitä on eri pesteissä yhteensä kasassa jo yli 230. Näiden lisäksi jokaiselle osallistujalle on laskettu tehtäväksi ”päivän hyvä työ”, eli eräänlainen velvollisuus olla auttamassa jossain tehtävässä tapahtuman aikana.
Kumpikin tapahtumajohtajista on ensimmäistä kertaa kyseisessä roolissa, mutta kokemusta sekä työelämästä, että partion puolelta eri tapahtumien ja projektien vetämisestä löytyy kummaltakin. Pitkä partiotausta on myös kummankin mielestä auttanut pestissä, sillä molemmilla on ollut realistinen käsitys siitä, mihin ovat ryhtyneet, eikä pestiin lähteminen ole vielä kaduttanut. Erityisen hyväksi kumpikin mainitsee hyvän henkilökemian sekä toistensa, että koko johtoryhmän kesken. Haasteitakin kuuluu isoon projektiin, mutta kaikista on toistaiseksi selvitty, ja tehtävään on saatu riittävästi tukea myös taustavoimilta, kuten Suomen Partiolaisilta.
Itselleni 3300 osallistujan leiri tuntuu massiiviselta. Saija huomauttaa, että edellisen vuoden Kajofinnjamboree oli merkittävästi suurempi, ja siitäkin selvittiin. Poikkeuksena kuitenkin aiempiin tapahtumiin tällä kertaa se, että koko 3300 osallistujan joukko kuormittaa samaa keittiötä, kun esimerkiksi Kajolla kukin keittiö palveli vain noin 2100 osallistujaa. Tässäkään tapahtumajohtajat eivät kuitenkaan näe mitään suurempaa riskiä, mutta toivovat osallistujien tulevan sankoin joukoin keittiölle tekemään päivän hyvää työtä, jotta palvelu saadaan pysymään sujuvana.
Tapahtumajohtajia kuunnellessa tulee tunne, että asiat rullaavat suunnitellusti. Projekti on suunniteltu tehtäväksi tiiviissä tahdissa, ja vaikka elokuun loppuun on tässä kohtaa enää kolme kuukautta aikaa, Saija pitää edelleenkin vakaana tavoitteena, että heinäkuu vietetään lomailun merkeissä. Realismi on kuitenkin vahvasti molempien mielessä, ja tiedossa on, että ennen maaliviivaa on luvassa myös haasteita. Näistä Pete uskoo kuitenkin selvittävän kunnialla hyvän taustatiimin ansiosta.
Minulla alkaa olla kovat odotukset Johtajatulille. Näen mielessäni loputtomalta tuntuvan määrän huivikaulaisia ihmisiä juttelemassa, osallistumassa innokkaasti työpajoihin, kuuntelemassa mielenkiintoisia puheenvuoroja ja nauttimassa loppukesäisestä lämmöstä Evon maastoissa. Itse yritän varmasti osallistua kaikkeen mahdolliseen ja pitää silmäni ja korvani auki. Samalla mietin Saijan sanoja siitä, että hänen mielestään suurimpana antina on ollut se, kun tapahtuman ohjelmasta on saanut hyötyä ja kättä pidempää sekä partioon että työelämään ja juuri tätä hän toivoo kaikkien muidenkin osallistujien löytävän. Tällä kertaa tapahtumajohtajan roolissa hänellä ja Petellä riittää kuitenkin tekemistä siinä määrin, että kysyttäessä heidän omista odotuksistaan Pete vastaa toivovansa, että ehtisi Saijan kanssa ehkä jonkun puhujakin kuuntelemaan.
Kiirettä tuntuu riittävän myös vielä ennen toivottua heinäkuun kesälomaa, sillä Pete päättää kiitosten jälkeen Teams-palaverin varmasti vielä usein kuultavaan lausahdukseen; ”Voitko Saija jäädä vielä hetkeksi linjalle”.
Kari Lapinlampi
Kärkölän Kärpät