Johtajatulet. Johtajuusseminaari luonnossa. Metsäretki johtajuuteen. 3300 osallistujaa ja osallistujakokemuksia yhtä monta.  

Myönnän, että odotukseni olivat korkealla. Uskalsin odottaa, sillä olin osallistunut ensimmäisille nykymuotoisille tulille ja todennut tapahtuman olevan juuri sitä, mitä partiopolulleni kaipasin. Kun myöhemmät Tulet olivat jääneet työesteiden vuoksi väliin, pitkä odotus lisäsi kierroksia entisestään.  

Täyttikö tapahtuma odotukseni? Mitä jäi reppuun?  

Kuuntelin, keskustelin, opin uutta ja jäin pohtimaan

Eniten odotin Johtajatulilta omien ajatusten ravistelua ja mielenkiintoisia keskusteluja.  

Etukäteen valittu viikonlopun ohjelma oli juuri sitä, mitä olin toivonut. Pajauttimen algoritmi tarjosi valintojeni perusteella muun muassa Luovuus-lavan innostavia puheenvuoroja, mentorointikoulutusta ja asiaa fasilitoinnista. Puhujat ja puheenvuorot olivat ajatuksia herätteleviä ja muistiinpanoja kertyi niin, että sulateltavaa riittää pitkälle syksyyn.  

Mielenkiintoiset työpajat metsä rauhoittavana ympäristönä saivat aikaan erityislaatuisen fiiliksen. Oli hienoa vaihtaa ajatuksia omista vahvuuksista ja kehittymiskohteista, kestävän kehityksen muutostaidoista… 

Luennoilla ja työpajoissa heränneitä ajatuksia oli antoisaa pöyhiä yksin tai seurassa. Kun itse ei ehtinyt kaikkiin kiinnostaviin ohjelmiin, oli mielenkiintoista kuulla, mitä toiset olivat oivaltaneet omissa pajoissaan vaikkapa motivaatiosta, itsensä johtamisesta tai luovuuden merkityksestä työelämässä.  

Viikonlopun syvällisimmät keskustelut irroitti kuitenkin Sunnuntainen Erätauko-dialogi rauhasta. Aihe oli haastava, mutta rauhallinen porinointi lähimpien vierustovereiden kanssa pienessä vesisateessa herätti tunteita ja ajatuksia.

Latasin akkuja Saunoin. Lauloin. Tanssin. Näpertelin.

Odotin kovasti pääseväni myös lataamaan akkuja. Ja pääsin! Hengähdin luonnossa, lauloin, tanssin ja saunoin.  

Saunoin sadan saunakaverin kanssa pyöreässä saunassa. Hiljaisuudesta ja kiukaan sihinästä ei varsinaisesti päästy nauttimaan sillä saunan täytti iloinen puheensorina. Pehmeissä löylyissä oli mukava vaihtaa ajatuksia päivän aikana tulleista oivalluksista ja osa kruunasi saunomisen pulahduksella Yliseen Rautjärveen. Vilukissana jätin väliin.  

Ehdin laulamaan hitusen perjantai-illan Nuotioringissä leirisuoralla ja sunnuntaiaamun yhteislaulutilaisuudessa pisaroiden ropistessa sadeviitan huppuun.  Laulamisen parissa olisin voinut viivähtää enemmänkin, jos ohjelma-aikataulu olisi antanut myöten. Yhdessä laulaminen tekee hyvää. Onneksi oli mahdollisuus kajauttaa karaokeitiössä xx. Iltaisin juhlimme varusmiesbändien tahdissa. Ei palellut.  

Tapasin ystäviä, verkostoiduin 

Parasta Johtajatulilla ovat ihmiset – rakkaat vanhat partioystävät ja uudet tutut. Luonnon keskellä tittelit vaihtuvat villapaitoihin ja kumppareihin, ja ilmapiiri on sen mukainen. Yksin ei tarvitse olla, vaikka liikkuisi ilman omaa seuruetta. Työpajoista, naapuriteltasta tai vaikka ruokajonosta löytyy aina juttuseuraa, jos vain haluaa.  

Yksinkin saa olla, jos siltä tuntui. Myönnän että yksi viikonlopun parhaista hetkistä oli se, kun vilkkaan lauantain jälkeen hain kahvilasta teetä termosmukiini, ja kävelin leirisuoran iltavilinässä yksin, sanaakaan sanomatta. Tähtitaivasta ihaillen ja päivän antia fiilistellen.  

Evo ja partiolaiset antoivat jälleen parastaan

Elokuun viimeisenä viikonloppuna Evolla oli helppo olla. Sää suosi (sunnuntain vähäistä sadetta lukuunottamatta) ja kaikki toimi. Oman telttansa kun sai pystyyn, kaikki muu oli minua varten valmiina. Jonojakaan ei syntynyt juuri nimeksikään paitsi kahvijanoisista kahvilan kulmalla. Taas oli helppo tuumata, että tämä me partiolaiset osataan. Kiitos!  

Johtajatulet ei tälläkään kertaa pettänyt. Tapahtuma oli kokonaisvaltainen elämys. Toisenlainen metsäretki, jolta palasin väsyneenä mutta onnellisena ja voimaantuneena.  

Ja kotiin tullessa olin ensimmäiset kymmenen minuuttia läsnä lähimmäisteni kanssa. Sekin Johtajatulilta opittua.  

Teksti: Satu Himanen

Kuvat: Mari Lehtisalo, Jorge Romualdo ja Laura Föhr